”Y-sukupolven nuoret aikuiset kokevat ura- ja onnellisuuspaineita jopa niin, että osa heistä sairastuu työuupumukseen alle 30-vuotiaana.” 

”Nuoret naiset uupuvat töissä valtavaa vauhtia, paljastaa Terveystalon iso tilasto – Kaikessa pitäisi olla täydellinen.”

Nuorten aikuisten työuupumus ja urapaineet nousevat jatkuvasti otsikoihin mediassa. Suomen Mentorit halusi tarttua tähän huipputärkeään aiheeseen, ja järjestimme yhteistyökumppanimme Kelan kanssa työssä jaksamista ja ylisuorittamista käsittelevän illan mentoreille ja aktoreille 

Onko työelämässä jotain, mikä saa meidät ja erityisesti nuoret uupumaan? Kuinka paljon voimme vaikuttaa tähän omilla toimintatavoillamme? Lähdimme selvittämään tätä tilaisuudessa työyhteisövalmentaja ja Kelan koulutusasiantuntija Heli Wallinin ja kirjailija-toimittaja Heidi Holmavuon kanssa. 

Lähes jokainen iltaan osallistunut aktori kertoi kokeneensa uupumusta 

Töissä uupumisesta on tullut sen verran merkittävä moderni ilmiö, että Maailman terveysjärjestö WHO lisäsi vastikään toukokuussa työuupumuksen, eli burn-outin, kansainväliseen tautiluokitukseensa työperäisenä oireyhtymänä. Ilmiön merkittävyydestä kertoo myös Suomen Mentorien saamat tulokset. Tilaisuuteen osallistuneista nuorista, noin 25–32 -vuotiaista aktoreista, peräti 87 % kertoi kokeneensa olleensa uupuneita viimeisen vuoden aikana. Mentorien joukossa vastaava luku oli 48 %. Sekä mentorit että aktorit kuvasivat työuupumuksen kokemusta varsin samankaltaisesti. Uupumuksen kerrottiin ilmenevän erityisesti väsymyksenä ja innottomuutena, unettomuutena, heräilynä aamuyöstä, aikaansaamattomuutena, mielialan laskuna ja kyynisenä asenteena työtä kohtaan. Moni kuvasi, että uupuneena kaikki vapaa-aika menee työstä toipumiseen. Työstressin kerrottiin kuitenkin seuraavan myös vapaa-ajalle, ja rauhoittumisen olevan vaikeaa. Töihin palatessaan uupunut ihminen ei koe olevansa palautunut. Väsymys, negatiiviset tunteet työtä kohtaan sekä vähentynyt ammattimainen tehokkuus nimettiin työuupumuksen määrittäviksi tekijöiksi myös WHO:n toimesta. ”Elämä vaatii joskus loikkia oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta lähtökohtaisesti elämästä pitää pystyä nauttimaan”, Holmavuo kuvaa sitä, milloin tulisi huomata tilanne, jossa työkuormitus käy liian raskaaksi. 

Miksi (yli)suoritamme?  

Milleniaalien uupumista on selitetty vaatimusten kasvulla sekä työ- että vapaa-ajalla. Erityisesti nuoret aikuiset kokevat, että heidän tulisi suoriutua hyvin monella eri elämän osa-alueella. Sosiaalinen media korostaa myös vapaa-ajalla suoriutumista, kun täydellisiä kuvia tulee ottaa niin kauniista aamupaloista kuin vaativista treeneistäkin. Suorittaminen on Holmavuon mukaan erityisesti järkiperäisten ja loogisten ihmisten ominaisuus. Tämän päivän työelämän vaatimukset ja paineet ovat kuitenkin niin kovat, että kaikkea on mahdotonta tehdä täydellisesti. ”Jos lähdemme sille polulle, että teemme kaiken aina ’sata lasissa’ ja olemme aina valmiita venymään, ei lopputulos tule olemaan hyvä,” Holmavuo toteaa. Vaativan työelämän lisäksi toinen kovia suorituksia vaativa taho on usein ihminen itse. Liiallinen itsekritiikki vaatii aina suorittamaan kaiken täydellisesti. Tämä on Holmavuon mukaan usein peritty ominaisuus, joka syntyy jo lapsena liiallisesti saavutuksia arvostavien tai itsekriittisten vanhempien vaikutuksesta. Suorittaminen itsessään ei ole pahasta, sillä sitä tarvitaan joskus tavoitteiden ja unelmien saavuttamiseen. Liiallinen ja jatkuva suorittaminen, tai ylisuorittaminen, johtaa kuitenkin voimien loppumiseen ennen aikojaan. 

Suorittaminen ei lopu tekemällä lisää, vaan vähentämällä 

Työn tasapainoksi vaaditaan Holmavuon mukaan hyvä arki. Tämä syntyy valinnoista, jotka perustuvat ulkoisten vaatimusten sijaan siihen, mitä itse kaipaa. Jokaisen olisi kohdatessaan asioita, jotka ovat ”pakko tehdä” hyvä pysähtyä miettimään, tekeekö jotain vain halusta miellyttää. Hyvässä arjessa annetaan myös tilaa itselle vain olla, jatkuvan tehtävien suorittamisen sijasta. Mentorit ja aktorit kertoivat erityisen tärkeänä oman jaksamisen ylläpitämisen keinona olevan työ- ja vapaa-ajan tasapainottaminen ja erottaminen toisistaan. Keinoja oman jaksamisen ylläpitämiseen olivat myös muun muassa lepo ja uni, liikunta ja ajanvietto omien läheisten ja ystävien kanssa. Myös ammattiavusta on apua uupumuksen selättämisessä. 

Työuupumuksesta ei aina selviä omin keinoin. Joskus oma hyvinvointi vaatii tervettä itsekkyyttä, mikä joissain tapauksissa tarkoittaa työpaikan vaihtamista kokonaan. Erityisesti suorittamiseen taipuvainen ihminen sitoutuu kaikkeen, mihin ryhtyy. Holmavuo kehottaa myös uskaltamaan päästämään asioista irti, vaikka olisikin laittanut peliin aikaa ja muita resursseja. ”Suorittaminen ei lopu tekemällä lisää asioita paremmilla tavoilla, vaan aidosti vähentämällä omaa tekemistä”, Holmavuo muistuttaa. 

Työuupumuksen yleistyessä työpaikoilla, on erityisen tärkeää, että huolehdimme toisistamme. ”Kiitos ja kehu ovat parasta terveydenhuoltoa,” Wallin kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan työkaverin kehu on vaikuttavampi kuin oman esimiehen. Hän heittää mentoreille ja aktoreille myös haasteen mukaan vietäväksi: kehu omaa työkaveriasi. Työkaveria kehumalla kasvatetaan positiivista fiilistä työpaikalla ja parannetaan työhyvinvointia. Myös Holmavuo kehottaa huolehtimaan työkavereista kiinnittämällä huomiota ja puuttumalla uupumuksesta kertoviin hälytysmerkkeihin. ”Joskus riittää jo se, että kysyy, miten työkaverilla menee ja miten hän voi,” Holmavuo kertoo. Mitä aikaisemmin työuupumukseen voidaan puuttua ja olosuhteita ja toimintatapoja muuttaa, sitä paremmin siitä myös toipuu. 

Näin mentorit ja aktorit palautuvat

”Kuormittavina työpäivinä pidän huolen siitä, että varaan aikaa myös palautumiseen. Yleensä luonto tai työelämän ulkopuolisiin asioihin keskittyvä sosiaalinen kanssakäyminen auttavat palautumaan.”

”Olen rajannut työtä ja vapaa-aikaa tarkemmin, en esimerkiksi enää tarkista iltaisin sähköpostia.”

”Murehtimisen aikatauluttaminen: varaan kalenterista ajan siihen, että hoidan ahdistavan asian tai pohdin siihen ratkaisua, jotta asia ei jatkuvasti pyörisi mielessä.”

”Riittävä uni ja oman ajan ottaminen, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään.” 

”Ystävien seura ja urheilu. Huolehdin, että minulla on silloin tällöin varattuna aikaa vain yksin olemiseen.”

”Armollisuus: riittävän hyvän suorituksen tekeminen, kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti.”