Reilu vuosi sitten Elisabeth Kesti suoritti fysioterapeutin opintojaan ja oli juuri palaamassa opiskelijavaihdosta Portugalista Helsinkiin ja tunsi olonsa ahdistuneeksi. Elisabeth mietti, miten hän ikinä tulisi pääsemään koulutustaan vastaaviin töihin, kun kilpailu on kovaa. Työpaikkailmoituksissa vaadittiin aina vähintään muutaman vuoden työkokemusta, eikä muualta muuttaneella Elisabethilla ollut verkostoja Helsingissä. Myöskään koulussa opinto-ohjausta ei juuri ollut tarjolla. Elisabeth oli tekemässä ammatillisen kasvun tehtävää, kun hän huomasi sattumalta, että haku Suomen Mentorien mentoriohjelmaan oli auki, ja päätti hakea mukaan. Jonkin ajan kuluttua Elisabeth sai kuulla tulleensa valituksi mukaan ohjelmaan. Mentoriksi hänelle oli valittu Ansa Jokiranta.

Tavoitteena koulutusta vastaavan työn löytyminen

Yli 14 vuotta viestinnän asiantuntijatehtävissä toiminut Ansa haki mukaan Suomen Mentorien mentoriohjelmaan ensimmäistä kertaa samana syksynä kuin Elisabethkin. Ohjelmasta Ansa oli kuullut entisen esimiehensä kautta ja hän päätti hakea mukaan, sillä koki, että oli itse saanut omilta esimiehiltään paljon, ja nyt oli hänen vuoronsa antaa takaisin jollekin nuorelle. Heti alkuun Ansa ja Elisabeth tekivät kirjallisen mentorointisopimuksen ja keskustelivat tavoitteista mentorivuodelle. Elisabethille tavoite oli poikkeuksellisen selkeä: vuoden kuluttua hän haluaisi olla koulutustaan vastaavissa fysioterapeutin töissä. Elisabethia onnisti parinvalinnassa, sillä Ansa paljastui todelliseksi työnhaun kokemusasiantuntijaksi. Ansa oli ollut oman uransa suhteen tavoitteellinen jo pitkään ja hakenut entistä vastuullisempia töitä moneen otteeseen, eli kokemuksia ja vinkkejä työnhausta hänellä todella oli.

Onnistuneen mentoroinnin taustalla avoimuus ja sitoutuminen

Tavoitteen saavuttamiseksi Ansa ja Elisabeth etenivät järjestelmällisesti: kullekin tapaamiselle sovittiin selkeä agenda ja materiaaleja pari jakoi Google Driven kautta. Pari tapasi toisiaan kahviloissa ja kirjastossa ja he kävivät yhdessä intensiivisesti läpi CV:tä ja työhakemuksia sekä tekivät erilaisia muita harjoitteita, kuten työnhaun SWOT-analyysin ja aarrekartta-tehtävän. Erilaisista koulutustaustoistaan huolimatta Ansa ja Elisabeth huomasivat pian, että juttu luisti kuin itsestään. Positiivinen ja avoin luonne sekä innostus liikuntaa kohtaan yhdistivät heitä. Ansa myös tiesi millaista oli hakea töitä uudesta kaupungista, sillä hän oli itsekin muuttanut Helsinkiin vain muutamaa vuotta aiemmin. Kysyttäessä syitä onnistuneelle mentoroinnille molemmat nimeävät avoimuuden yhdeksi tärkeäksi kulmakiveksi. Myös molempien vahva sitoutuminen vuoden kestävään ohjelmaan auttoi onnistumisessa. Vaikka Elisabeth muuttikin syventävän työelämäharjoittelun perässä väliaikaisesti Mikkeliin keväällä 2019, yhteydenpito Ansan kanssa jatkui Skypen välityksellä.

Uusia tuulia työrintamalla – molemmilla

Vuoden aikana vastaan tuli myös pettymyksiä, kun työnhaku ei heti tuottanut tulosta. ”Tuut pääsemään vielä jonnekin muualle”, Ansa tsemppasi Elisabethia ja oli oikeassa. Alkukesästä 2019 Elisabethin tavoite toteutui. Hänelle tarjottiin koulutusta vastaavaa työtä fysioterapeuttina. Opinnäytetyö oli vielä viimeistelyvaiheessa, mutta opintopisteitä oli riittävästi kasassa, jotta hän pystyi aloittamaan työt fysioterapeutin sijaisena. Työsuhde alkoi lyhyellä määräaikaisella sijaisuudella, mutta Elisabeth sai jatkoa ja työ kestää vuoden 2019 loppuun. Välissä hän ehti myös valmistua kiitettävin arvosanoin. Työn ohella Elisabeth lisäkouluttautuu PhysioPilates-ohjaajaksi. Myös suunnitelmat vuodelle 2020 ovat selkeät. Elisabeth jatkaa ammattituntemusta syventäviä opintoja ja suunnittelee jatko-opintojen myötä yrittäjäksi ryhtymistä. Työllistymiseen hän suhtautuu luottavaisin mielin, koska usko omiin unelmiin on vahvaa.

Elisabeth ei ollut kuitenkaan ainoa, jonka elämä sai mentorivuoden aikana uuden suunnan. Ansa koki mentoroinnin olleen valtavan antoisaa siitäkin syystä, että hän sai uutta näkökulmaa työelämään ja työnhakuun Elisabethilta. Elisabethin rohkeus ja heittäytymiskyky antoivat lisäpotkua myös Ansan omalle uralle niin, että Ansakin päätyi vuoden aikana hakemaan uutta viestintäpäällikön paikkaa – ja sai sen.

”Kuka tahansa meistä voi päästä unelmatyöhönsä”

Ansan ja Elisabethin mentorointivuosi oli menestys ja kaikki sujui paremmin kuin kumpikaan heistä oli osannut alussa aavistaa. Mistä Ansa ja Elisabeth ovat toisilleen erityisen kiitollisia ja millaisia vinkkejä he antavat nykyisille ja tuleville mentoreille ja aktoreille?

Elisabeth sanoo arvostaneensa Ansassa erityisesti tämän tsemppaavaa, mutta jämäkkää asennetta. Ilman Ansan tukea Elisabeth uskoo, että olisi jäänyt työnhaun kanssa hyvin yksin. Niinä hetkinä kun Elisabethin usko itseensä horjui, Ansa luotti Elisabethiin ja tuki tätä. Elisabeth kehottaakin aktoreita lähtemään mukaan avoimin mielin, sillä hän on varma, että kuka tahansa voi saada ohjelmasta paljon ja päästä omaan unelmatyöhönsä, jos vain asenne on kohdillaan. Tulevaisuus voi pelottaa, mutta ohjelmaan sitoutuminen kannattaa.

Ansa puolestaan ihaili vuoden aikana erityisesti Elisabethin positiivista ja periksiantamatonta asennetta. Elisabethilta Ansa kokee oppineensa erityisesti rohkeutta. Ansa suosittelee muitakin mentoreita ottamaan mentoroinnin ennen kaikkea oppimisen kannalta ja muistuttaa, että mentorointi on myös loistava verkostoitumisväylä. Uusille mentoreille Ansalla on vielä yksi vinkki: anna mahdollisuus tulla itsekin mentoroiduksi, sillä näin voit saada ohjelmalta vielä enemmän.