Kävimme Suomen mentorien kanssa tapaamassa pääministeriä Kesärannassa 11.3.2016. Tapaaminen oli pitkän valmistelun tulos. Sipilä oli ollut puhumassa Teonpaikassa Kaupungintalolla viime marraskuussa. Siellä hän innostui Suomen Mentoreista ja lupasi tulla itsekin mentoriksi. Vieläkin kovempi juttu oli se, että hän heitti meille suoraan haasteen: voisiko hän jotenkin auttaa vastavalmistuneiden työllistymisessä.
Tähän haasteeseen oli pakko vastata, joten valmistelimme laajan raportin, jossa otimme huomioon aktorien, mentorien ja yritysten näkökulmat. Ideana olivat konkreettiset ehdotukset ja annoimme niitä pääministerille yhdeksän kappaletta.
Meitä oli delegaatiossa mukana Elina Juutilainen (aktori), Anna Lehtonen (aktori), Karri Liikkanen (aktori), Salla Lindholm (aktori), Hanna Kotola (mentori), Laura Ihamuotila (Suomen mentorit ry:n toiminnanjohtaja), Raija Kemiläinen (Suomen mentorit ry:n hallituksen pj) Hannu Leinonen (Suomen mentorit ry:n hallituksen jäsen), Antti Herlin (Suomen Mentorit ry:n Advisory Boardin jäsen), Päivi Castrén (Suomen Mentorit ry:n Advisory Boardin jäsen) ja Matti Kähkönen (Suomen Mentorit ry:n Advisory Boardin jäsen).
Minulle kokemus tuntui tältä.
Menemme tapaamaan pääministeriä hänen virka-asuntoonsa Kesärantaan. Pysähdymme oven eteen soittamaan kelloa, jolloin talon emäntä huutaa: “Ovi on auki!”. Ei tullut ekana mieleen vain kävellä sisään!
Hengailemme aulassa, kunnes yhtäkkiä pääministeri astuu tilaan pienestä sivuovesta. Ensivaikutelma on todella rento. Kättelemme eikä nimiä tarvita, ollaan jo vanhoja tuttuja.
“Kaikki syylliset ovat paikalla” todetaan ja Sipilä sanoo: “Käytetään ensimmäiset 6 minuuttia kahvin hakemiseen”. Kahvipöydällä on vuohenjuustopiirakkaa ja Fazerin makeisia. Kahvikupiksi voi valita joko pienen tai ison. Varsin söpöä.
Työntekijät ovat erittäin mukavia. Talon emäntä on ollut ravintola-alalla pitkään ja kiertänyt monia paikkoja Helsingissä. Hän kertoo, että on ollut valtiolla 11 vuotta ja siinä ehtinyt tavata 4 pääministeriä Kesärannassa. Demokratiassa valittu väki vaihtuu, mutta selkäranka pysyy.
Kahvin hakemisen jälkeen seisomme kaikki pitkän pöydän ääressä. Sipilä kysyy: “Etteks te uskalla istua?” Nauramme ja istumme alas.
Sipilä kuuntelee tarkasti ja katsoo silmiin. Hän koskettaa leukaansa ja kirjoittaa muistiinpanoja. Hän hymähtelee kuulemisen merkiksi ja nojaa välillä taaksepäin.
Keskustelu muuttuu ajoittain rennoksi ja ajoittain vakavammaksi. Siinä on dynamiikkaa. Se tuntuu aidolta. Siinä kuunnellaan, ollaan läsnä.
Tuntuu selvästi, että olemme samalla missiolla. Meitä on paikalla nuoria ja vanhempia, kokemattomia ja kokeneita, rikkaita ja köyhiä. Kaikki haluamme kuitenkin parantaa vaikeaa taloustilannettamme. Omat kommenttini ovat yhtä valideja kuin Antti Herlinin tai Juha Sipilän. Tosi siistiä huomata se.
Jatkamme tästä 30.5. KPMG:llä, jolloin pääministeri tulee esittelemään minkälaisia ajatuksia ja toimenpiteitä raporttimme tiimoilta on syntynyt. Huikeeta!
– Karri Liikkanen, aktori