Kuva: Mikko Mäntyniemi

Kuva: Mikko Mäntyniemi

Valmistuin yliopistoputkesta alle viidessä vuodessa kartuttaen samalla oman alan työkokemusta myös ulkomailta. Huomasin kuitenkin jo maisterin opintoja viimeistellessäni, että vaikka olin erinomaista työvoimaa opiskelijana – pian vastavalmistuneena maisterina en kelvannutkaan mihinkään. Kymmenet tapaamiset ja haastattelut päättyivät aina jonkun kokeneemman palkkaamiseen. Jatkuvat torjunnat alkoivat syödä motivaatiotani ja uskoani saada töitä. Samalla aloin menettää otteeni punaisesta langasta ja unelmistani, mitkä olivat aiemmin olleet niin kristallin kirkkaita.

Mentorointi on ollut minulle tutkimusmatka itseeni sekä omien ajatusteni, uskomusteni ja pelkojeni haastamiseen. Jos ei pysähdy kuuntelemaan mitä todella haluaa, jäävät unelmat saavuttamatta. Sen sijaan saattaa alkaa toteuttamaan ulkopuolelta tulevia odotuksia tai jonkun toisen unelmaa. Tämän vuoksi liian moni tyytyy toiveitaan vähempään ja alisuorittaa, ei uskalla kokeilla, ottaa riskiä ja luottaa siihen, että oma paikka löytyy. Tämä on ymmärrettävää, kun oma ammatillinen identiteetti vielä hakee muotoaan.

Mentoroinnin myötä olen oivaltanut, että kun ei saa joltain asialta rauhaa ja se tuo elämään merkitystä, on velvollisuus mennä sitä kohti. Mentorini onkin ollut korvaamaton tukipilari ja kulkenut rinnallani tällä tutkimusmatkalla – haastaen, oivalluttaen ja tukien.

Intohimojani ovat yhteiskuntasuhteet ja –viestintä, vaikuttaminen ja politiikka sekä rakkaus urheiluun. Kuluttajaekonomian maisterina innostun myös kaikista ilmiöistä vuorovaikutuksen sekä kansalaisyhteiskunnan rajapinnoilla.

Unelmani on muuttaa yhteiskuntaa omalla toiminnallani.