riikkav[1]Aamun uneliaisuudesta ei ollut tietoakaan mentorien kohdatessa 25. huhtikuuta Nordean hienossa pankkisalissa, taiteen keskellä. Näin tapaamisesta kertoi yksi mentoreista, päätoimittaja Riikka Venäläinen:

”Milloin olisimme itse tarvinneet mentoria?

Sitä pohdimme, kun olimme ensi kertaa koolla, me 15 työelämän jalostamaa, koulimaa ja kolhimaakin, nyt mentoreiksi nuorille lupautuneina.

Olisimme kaivanneet aikanaan mentoria, kun toiveikkaana lähetetty viides työhakemus tuli bumerangina takaisin. Tai silloin, kun valmistumisesta oli kolme kuukautta, mutta oman alan työ vieläkin vain haave. Tai lama-aikana, kun yliopistolla julistettiin meidän valmistuvan suoraan kortistoon.

Mentori tietää, että kolme kuukautta on elämän mittakaavassa lyhyt aika. Viisi työhakemusta ei ole vielä mitään – sata on! Lamat menevät ohi, tulee erilaisia vaiheita, sivupolut rikastavat kokemuksia, mokia sattuu kaikille ja niistä oppii, ensivalinta ei sulje muita ovia loppuelämäksi. Sinä pärjäät, löydät oman tiesi, ole rohkea, nouse jaloillesi!

Markku, Raija ja Reetta kertoivat meille aamukahvin aikana omia kokemuksiaan mentoroinnista. Mentori on kanssakulkija, ei opettaja. Mentorin tehtävä on omaa kokemustaan jakaen kannustaa, tarjota erilaista näkökulmaa ja asettaa asioita mittasuhteisiin – joskus myös johdattaa maan pinnalle epärealistisista odotuksista. Mentori ei paapo eikä hyysää, eikä ole terapeutti vaan luotettava aikuinen, jonka kanssa voi pohtia asioita joista puhuminen esimerkiksi omien vanhempien kanssa ei tunnu luontevalta.

Sen lisäksi, että autamme vastavalmistuneita työelämään, ottamaan vastuuta, rakentamaan omaa elämäänsä ja yhteiskuntaa, levitämme mentorointikulttuuria suomalaiseen työelämään. Odotuksissa ei ole niinkään hyväntekijän sädekehä vaan se, minkä Jens hienosti tiivisti: olemme mukana myös itsemme takia – niin paljon kuin mentoroinnille antaa, siitä taatusti saa myös itselleen.

Meillä on koossa hieno, monella tavalla kokenut porukka – ja mikä parasta, meillä tuntuu jo ensitapaamisesta alkaen olevan keskenämme hauskaa.”