Suomen Mentorit ry toteutti ensimmäistä kertaa itsetuntemuksen syventämiseen ja oman tulevaisuuden suunnan kirkastamiseen keskittyvän viikonloppuretriitin 7.-9.6.2024. Retriitti oli suunnattu oman mentorointiohjelmamme aktoreille ja se järjestettiin Utön majakkasaarella Suomen ulkosaaristossa. Retriitin fasilitoi Suomen Mentorit ry:n toiminnanjohtaja Niina Pitkänen. Retriitille osallistui yhteensä 18 aktoria.
Pysähtymistä ja vetäytymistä arkielämästä
Matka Suomen eteläisimmälle asutulle saarelle yhteisen retriittiviikonlopun viettoon alkoi yhteysalus M/S Utön kyydissä perjantaina 7.6.2024. Lähes viiden tunnin merimatkan aikana 18 retriitille ilmoittautunutta aktoria aloitti viikonloppuun orientoitumisen ja muihin osallistujiin tutustumisen. Kannustimme retriittiläisiä jättämään puhelimet, digilaitteet ja muut virikkeet tauolle ja antamaan vain olemiselle ja omaan retriittipäiväkirjaan syventymiselle mahdollisuuden.
Moni osallistuja odotti retriitiltä juuri rauhaa ja oman itsen äärelle hiljentymistä, mutta myös uusia oivalluksia, syvempää itsetuntemusta, ulkosaariston luontoa sekä kohtaamisia muiden aktoreiden kanssa.
– Odotan retriitiltä upeaa ulkosaariston luontoa ja sen antamaa inspiraatiota, rauhoittumista itsen ja omien unelmien äärelle sekä uusiin, samanhenkisiin ihmisiin tutustumista, kiteytti eräs retriitin osallistujista mukaan ilmoittautuessaan.
Saavuimme Utön saarelle myöhään perjantai-iltana joutsenten ja auringonlaskun tervehtiminä. Majoituimme paikalliseen Utö Havshotelliin, joka on Puolustusvoimien entiseen kasarmiin perustettu hotelli.
Vertaistukea ja vaihtoehtojen avartumista lempeässä ilmapiirissä
Lauantai oli retriitin pääpäivä ja se sisälsi kaksi oman itsen äärelle maadoittavaa työpajaa.
Aamupäivällä pureuduimme miettimään, keitä olemme, mitä haluamme, miltä elämämme kokonaisuutena juuri nyt tuntuu ja mistä unelmoimme. Keskustelimme yhdessä siitä, kuinka helposti määrittelemme itsemme ja tyytyväisyytemme elämäämme ensisijaisesti työn kautta, vaikka elämä voidaan jakaa ainakin 12 eri osa-alueeseen. Kun pohdimme, keitä kaikkien roolien takana todella olemme, ei työ enää olekaan identiteettimme ytimessä.
Iltapäivällä muotoilimme ja tutkimme erilaisia tulevaisuuden polkuja sekä itsenäisesti että muiden aktoreiden oivalluttavien kysymysten tuella. Aktorit laativat kolme erilaista oman elämänsä 5-vuotissuunnitelmaa, joita syvennettiin pienryhmäkeskusteluissa. Moni havahtui siihen, kuinka mahdottomalta tuntuva unelmien tulevaisuus voisikin olla täysin saavutettavissa, kun sitä kohti alkaa kulkea pienin, mutta tietoisin askelin, omien arvojen viitoittamana.
Toteutunut unelma auttoi kirkastamaan muiden unelmia
Yhteinen retriittiviikonloppu Utön saarella antoi mahdollisuuden oman mielen rauhoittamiselle. Moni löysi itsestään jotain sellaista, mihin hektisessä arjessa ei ole aikaa tai taikaa.
– Retriitti antoi eväitä omaan elämään ja auttoi pysähtymään arjen keskellä. Se kasvatti itsetuntemusta ja toi energiaa sekä unohtumattomia muistoja. Lähtisin uudestaan, jos voisin, summaa retriittiin osallistunut aktorimme Bella Salonen.
– Tämän retriitin järjestäminen oli oma työunelmani, jonka olen nyt toteuttanut. On upeaa, että elämällä omia unelmia todeksi voi auttaa myös muita kirkastamaan ja tavoittelemaan omiaan. Saamamme uskomattomat palautteet liikuttavat. Yksi osallistujista kertoi saaneensa retriitiltä vastauksia kysymyksiin, joita ei olisi koskaan osannut kysyä itseltään. Toisen retriitti sysäsi radikaalin suunnanmuutoksen äärelle, kuvaa Suomen Mentorit ry:n toiminnanjohtaja Niina Pitkänen.
– Tuntui merkitykselliseltä olla toteuttamassa tätä retriittiä. Monella aktoreistamme on kipuilua oman elämäntilanteensa kanssa. Toivon, ja saadun palautteen perusteella myös uskon, että tämä viikonloppu toi työkaluja asioiden työstämiseen, antoi toivoa ja rohkeutta sekä lisäsi minäpystyvyyttä, kommentoi retriitin toisena kätenä toiminut koordinaattorimme Iida Hänninen.
Lopuksi haluamme kiittää Yksityisyrittäjäin Säätiötä, jonka apurahan turvin pystyimme tarjoamaan aktoreillemme tämän ainutlaatuisen kokemuksen! Kuten yksi aktoreistamme totesi: Tätä ei unohda koskaan!